maanantai 24. marraskuuta 2014

Rakkautta & ruokataukoja, eli Pariisi 3/3

Hmmm... Monessakohan kirjoituksessa olenkaan muistellut Pariisin matkaamme... No, joka tapauksessa nyt seuraa suunnittelemani Pariisi-trilogian kolmas ja viimeinen jakso. Aiheena ruoka sekä rakkaus. Usein kuulee mainittavan nämä kaksi asiaa kyseisen kaupungin kohdalla. Meidän matkamme missionahan oli syödä hyvin, samalla kun juhlistamme ystäviemme häämatkaa, joten molemmat puolet tulivat jo matkasuunnitelmassa esille.  


Ja hyvinhän me söimmekin. Oman napani ympärillä nostaisin kohokohdaksi sunnuntaiaamun brunssin Chez Ginettessä. Käveltyämme ympäri Montmartrea osuimme tähän viehättävään kahvilaan. Shampanjan siivittämänä nautimme mm. caesar-salaattia, munakasta, röstiperunoita, lohta, hedelmäsalaattia, tuoremehua, kahvia, makkaroita, juustoa, croissanteja, suklaapullia, vaniljapullia... Nam! Yksi homeinen vadelma ei pilannut aamuhetkeä! Suosittelen! 



Oli sitten talvi, kevät, kesä, tai vaikka syksy, aina Pariisi näyttää parhaat puolensa. Pittoreskit kyltit ovat kuin pisteenä iin päälle. Kaikki näyttää viimeistellyltä. 


 

Ai niin, se rakkaus-osio. Olihan siellä sitäkin. Kyynikolle ehkä hieman liiaksikin. Ottakaamme siis hieman toisenlainen näkökulma Pont des Arts -siltaan, jonka kaiteet taannoin osin sortuivat liiallisesta rakkaudesta. Rakastavaiset ympäri maailman tuovat nimikoituja lukkoja tuohon kevytrakenteisen näköiseen siltaan. Taannoin Ylen Prisma-ohjelma pohti, paljonko rakkautta silta kestää. Näkökulma, joka insinöörin on helpompi ymmärtää! ;)


Meidän seurueemme ei siltaa rasittanut enää lisää, vaan rakkausteemalla otetut kuvat riittivät. Muistattehan vielä sen askartelemani passepartout'n...? No, pulut kestivät kuin miehet. 


Lähtiessämme lyhyen, mutta rentouttavan lomamatkan jälkeen paluulennolle kotiin, löysimme vielä pienen palan punaista. Charles de Gaullen lentoaseman odotustilassa sijaitsi punainen piano ja kasa nuotteja ilahtuttamassa lennolle pääsyä odottavia matkailijoita. Valitettavasti tämä eräs netistä tuttu Henri ei osunut kanssamme kentälle samaan aikaan, vaan saimme kuulla useammankin eri version Für Elisesta...

Au revoir, Paris! Eiköhän me taas nähdä! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! :)