Ensinnä tahdon pahoitella, että viimeaikojen kiireet ovat aiheuttaneet blogin jäämisen taka-alalle. Mutta onneksi vain tilapäisesti, lupaan niin. Ehkä lieneekin paikallaan selitellä hieman. Sain syyskuussa työtarjouksen, josta en pystynyt kieltäytymään. Tai edes tahtonut. Nyt olen kahden viikon ajan totutellut uusiin haasteisiin, joita onkin rutkasti. Vaikka moni asia onkin jäänyt jalkoihin uusien tuulien puhaltaessa ja merkittävä osa vapaa-ajasta kuluukin nukkuen, olen täynnä intoa ja energiaa.
Keskeneräisiä projekteja on ehkä hieman ikävä, sillä aikaa niille ei tunnu jäävän. Nukkekotoilu on jäänyt lehtien lukemiseen, sisustukseen kuuluvat pölypallot, ja ruoanlaitossa joutuu soveltamaan puolivalmisteita, oman jaksamisensa huomioiden.
Vaan hiljaiselon aikana on jotain uuttakin aarrekaappiini ilmestynyt. Ehkäpä tämän voi asettaa jonkinlaiseksi etapiksi sisustuksessamme. Hangon lakritsin iloiset pojat ovat saapuneet vihdoin kotiimme. Yli kymmenen vuotta sitten, vieraillessani antiikkimessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa, tein erään suurimmista typeryyksistäni. Näin siellä aivan täydellisen lakupurkin, jota en meinannut raaskia ostaa. Kun viimein tajusin muutaman hetken päästä messualueella kierrellessäni, ettei hinta ollut edes suuri, oli purkki jo hävinnyt myyntihyllystä. Vuosia metsästin tätä ihanuutta, markkinahinnan kohotessa samaan aikaan pilviin. Kunnes viimein eteeni tuli hieman elämää nähnyt, mutta kukkarolleni sopiva yksilö.
Työviikosta palautumisen reseptini kuuluukin tänään näin; pötköttelyä sohvalla viltin alla, mukavaa ohjelmaa televisiosta (jota viimeksi taisin ehtiä katsoa noin viikko sitten), lasi punaviiniä ja katse aurinkoisessa oranssissa peltipurkissa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)