Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta neljä vuotta. Edellinen omistaja on ollut ilmeisen kova puutarhaihminen, joten on ollut helppoa asettautua hoitamaan tiluksia, jotka ovat olleet alkujaan hyvin hoidossa. Neljässä vuodessa en kuitenkaan ole vielä oppinut muistamaan, mitä kasveja missäkin kasvaa. Välillä apuna on ollut äiti, toisinaan taas Google, jotta kukille on saatu nimi.
Lapsuudenkodistani olen saanut puutarhan täydennykseksi myös muutamia perennoja, joiden leviämistä nyt odottelen. Esimerkiksi kaunis sininen jaloritarinkannus sekä palavarakkaus ovat peräisin äidin kasvimaasta. Jälkimmäinen onkin ymmärrettävästi tarttunut mukaani, puuttuihan entisen omistajan jäljiltä kasvimaasta kokonaan se pieni pala punaista.
Sinistä kukkapenkistä ja muualta talosta sitävastoin on löytynyt kiitettävästi. Sinänsä kaunis vuohenkello vain tuntuu leviävän kovaa vauhtia, joten nyt onkin jo tullut aiheelliseksi alkaa torjuntatöihin kyseisen kasvin kohdalla. Kovasti leviävät perennat tuntuvat olevan kova sana pihallamme, kuten esimerkiksi taannoin mainitsemani ruttojuuri...
Verikurjenpolven leviämisvauhdista myös varoitellaan eri puutarhasivustoilla.Meillä tuo kyseinen kukka on toistaiseksi pysynyt hyvin aisoissa. Mukavan lisän pihallemme tuo kivikkopuutarha, josta löytyy matalia kivikkokasveja. Näitä ovat esimerkiksi ihanan keltainen suikeroalpi. Sikäli kun oma värimaailmani on aina liikkunut lämpimän keltaisissa ja punaisissa sävyissä, on hauska huomata että tässä puutarhassa kyseiset värit ovat vähemmistönä. Näin en ainakaan heti pysty jäämään oman väripalettini vangiksi. Muita kasveja joita kivikosta olen tunnistanut, ovat konnantatar sekä kaukasianmaksaruoho, hennon vaaleanpunaisine kukintoineen. Sama väri toistuu myös rusopajuangervossa, joka valitettavasti kuuluu myös kovaa vauhtia leviäviin lajeihin. Näiden kanssa pitää olla tarkkana, ennen kuin ne ovat vallanneet alleen liian suuren alan.
Viimeisenä tällä puutarhakierroksella esittelen kauniin valkeakukkaisen pensaan. Arveluni mukaan kyseessä voisi olla jasmike, jota on olemassa useampia alalajeja. Usein tätä kasvia kutsutaan myös Jasmiiniksi, mikä taas viittaa virallisesti toiseen kasviin, joka ei Suomessa menesty ulkona.
Viherpeukaloni ollessa enemmän tai vähemmän keskellä kämmentä, ja muistini tältä osin hatara, on tunnistamisessa lukuisia aukkokohtia. Mikäli siis tunnistat jonkin kasvin toisin, älä epäröi tuoda mielipidettäsi julki. Hikistä hommaa tämä kasvien tunnistaminen. Eikä vähiten näin helteillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)