Aamusella auringon paistaessa päätimme lähteä yhdistetylle geokätköily- sekä patikointiretkelle. Syksyn koittaminen on otettu meillä innostuneena vastaan. Kirpeä syysilma tunkkaisen helteen jälkeen luo energiaa ja piristystä, etenkin vapaapäivään. Tällä kertaa suuntasimme seitsemän kilometrin pituiselle metsäpolulle, joka ei ilmeisestikään ole kovin ahkerassa käytössä. Niin paljon kuin patikointi onkin välineurheilua, unohdimme tällä erää harmittavan paljon tärkeitä tarvikkeita. Kuten muovipussin sienien keruuta varten, ämpärin puolukoita varten, sekä eväät.
Aamupalan voimin kipitimme vauhdilla aina reitin puoliväliin, josta pienen etsinnän jälkeen geokätkö löytyikin. Tällä kertaa vaihtotavaraa olisi ollut kosolti, mutta koska omat vaihtarimme olivat jääneet kotiin (enkä kuvassa näkyvästä gps-vastaanottimestanikaan tahtonut luopua), jäivät kivat vaihdokin edelleen rasiaan seuraavien iloksi. Nimet laitettiin kuitenkin lokikirjaan.
Sekä polun vieraskirjaan. Tuo vieraskirja sijaitsi synkän metsän keskeltä avautuneella näköalapaikalla, jossa viivähdimme hetken. Tässä olisi ollut oiva paikka nauttia vaikkapa eväsleipä -mikäli sellainen olisi muistettu ottaa mukaan. Nyt hörppäsimme vain tilkan vettä eväspullostamme, ja jatkoimme matkaamme.
Loppupuolella lenkkiä energiavaje alkoikin hiipiä, mutta sitkeästi taivalsimme takaisin autolle, hirvikärpästen saatellessa matkaamme. Runsasta pihlajanmarjasatoa katsellessani, olin kuitenkin hieman huolissani. Vanhan kansan viisaus siitä, ettei pihlaja kanna kahta satoa, aiheutti huolta jo ensi talvesta. Sanontahan tarkoittaa, että kun pihlajassa on paljon marjoja, ei talvella tule taakaksi enää liiemmin lunta. Koska viime talvena pääsin hiihtämään ainoastaan yhden kerran, en tahtoisi saman toistuvan enää ensi talvena. Mutta voisiko tuo sanonta olla yhdistettävissä juuri siihen lumettomaan menneeseen talveen…? Toivotaan näin!
Ihania syyskuvia! Geokätköilyä olisikin kiva kokeilla. Se ilmeisesti vaatii jonkin tuollaisen gps-vastaanottimen? Joskus kokeilin kätköilyä pienesti puhelimen avulla, mutta sen kartta/gps ei ollut riittävän tarkka ja kätköä piti etsiä melko suuripiirteiseltä alueelta.
VastaaPoistaKyllä puhelin on ihan yhtälailla geokätköilyyn sopiva. Itse vain hankimme tuon gps-vastaanottimen kun halusimme enemmän karttapalvelulta ja tietokoneelta retkeilyymme. :) Toisinaan sankka metsä tai läheiset rakennukset saattavat haitata satelliittiyhteyttä, myös tuolla laitteella. Silloin pitää ottaa muut aistit käyttöön ja tutkailla näkyykö ympäristössä jotain epäilyttävää! ;)
PoistaHmm, pitääkin siis uudestaan kokeilla puhelimen avulla geokätköilyä! :)
PoistaMä olen toistaiseksi pärjännyt hyvin puhelimella. Tosiaan isot puut ja rakennukset häiritsee signaalia ja kartan tarkkuutta, mutta pikkuhiljaa myös ns. geologiikka alkaa kehittyä ja osaa katsella kätköjä ihan eri silmällä :) Gepsien nollapisteet kun saattavat heitellä kovastikin.
VastaaPoista