Tipu tipu tipu....

Ikkunan välissä nokkii pääsiäisen ajan vanha kana, joka on peräisin lapsuudenkodistani. Kanaan kuuluu irtonainen avain, jolla saa kierrettyä siihen virtaa. Tällöin kana nokkii kovaa vauhtia, niin kauan kuin vetoa vain on jäljellä. Ajan saatossa koville joutunut ja moneen kertaan liimailtu kana omaa silti paljon tunnearvoa. 

Viime pääsiäisenä meille muutti muutama uusikin tipu. Novitan lehdessä oli hurmaava munasäkkituolien virkkausohje, joten olihan sitä kokeiltava. Näiden tekeminen olikin todella nopeaa, joten niitä syntyi kuin itsestään. 

Ensiksi virkattiin itse tipu, tämän jälkeen sille ommeltiin silmät ja nokka. Lopuksi täytin tiput riisillä. Kokeilin myös yhtä pupua, jonka korvat virkattiin ja kiinnitettiin erikseen. 

Munasäkkituolit oli mitoitettu juuri sopiviksi kananmunille tai suklaamunille. Niitä voi käyttää siis koristeina tai vaikkapa munakuppeina pöytäkattauksessa. Osa tipuista pääsi uusiin koteihin, sillä ajattelin ilahduttaa niillä ystäviä. Pienikokoisen nokkijat oli helppo postittaa kauemmaskin. 

Jäljelle jääneet tiput ja pupu ovat tänä pääsiäisenä ikkunan välissä kurkkimassa lasin takaa karvaisia uhkailijoitaan. Niiden seurana on myös perinteisiä kaupasta hankittuja tipuja. Koska keltaista ei pääsiäisenä vain voi olla liikaa!