Pitkän perjantain rauhaa!

Olen lapsuudesta saakka oppinut rauhoittamaan pitkäperjantain. Tänä vuonna olin kotona koko päivän, mutta vilinää riitti. Koko lapsuudenperheeni kokoontui meille juhlimaan parin päivän takaisia syntymäpäiviä. 

Juhlallisuuksiin kuuluu perinteisesti kinuskikuorrutteinen täytekakku, marsipaanikoristeineen. Äidin tekemänä, totta kai! 

Kakkukestien jälkeen ulkoiltiin ja katettiin pääsiäispöytä. Servetit olivat matkamuistoja taannoiselta Puolan matkaltamme. Iloisen värikkäissä liinoissa kulmia koristi kukko.

Lisäksi pöydässä vesikannun virkaa toimitti lahjana saatu emalinen kesäkannu. Muutoin pöydän antimet olivatkin melko perinteisiä. Kananmuniin saatiin punaruskea pinta keittämällä ne sipulinkuorien kanssa samassa vedessä. Näin tein myös viime vuonna, mutta nyt lisäsin kuorien määrää ja keittoaikaa. Tuloksena entistä syvempi väri. Lammas oli lähistöltä, suoraan tilalta hankittu karitsan viulu. Minttuhyytelön kera tarjoiltuna, totta kai. Sekä punaviinimarinadista tehdyn kastikkeen. Perunoissa luotin jälleen yrttisiin lohkoihin. 

Salaattejakin pitää olla. Fetasalaatin lisäksi myös metsäsienisalaatti kuuluu mielestäni pääsiäisen herkkuihin. Ilme pöydässä oli värikäs. Sitä piristivät myös keltaiset kukat. 

Ja löytyihän niitä tipujakin sieltä pöydästä. Jälkiruoaksi söimme tietenkin pashaa, jonka valmistusohjeen kerroinkin edellisessä kirjoituksessani. Monet ystäväni ovat ihmetelleet pashan maukkautta. Muistikuvat lapsuudesta tuovat kuulemma mieleen kitkerän rahkan. Tämä Kotiliedestä poimimani reseptin tuotos on kuitenkin makea ja sitruunainen. Herkullista!

Kun talo hiljeni ja vieraat olivat lähteneet, hiljennyin viettämään iltaa koruaskarteluiden pariin. Lasi punaviiniä ja helmet olivat valmiit.