Jälleen kerran pääsin suuntaamaan viikonlopun viettoon mökille. Tällä kertaa vuorossa oli naisten mökkeilyviikonloppu, joka pyritään järjestämään ystäväporukalla kahdesti vuodessa. Mökkinä toimii perinteisesti erään osallistujan mökki, jossa vietämme yhdessä aikaa pelaillen lautapelejä, tehden käsitöitä, nauttien hyvästä ruoasta ja muista herkuista sekä saunoen. Yleensä viikonlopulle on varattu jokin talkootyökin, joka melko usein on liittynyt tulentekoon… Nyt uuden huussin valmistuttua oli tarve päästä vanhasta ja huterasta mukavuuslaitoksesta eroon. Ja kuinkas muuten se olisikaan tapahtunut, kuin polttamalla. Aluksi irrottelimme lautoja ja poltimme niitä hiljalleen nuotiossa, mutta rakennelman kevennyttyä loput vieritettiin rinnettä pitkin nuotiopaikalle yhtenä kokonaisuutena. Melko mukava roihu siitä syntyikin.
Tätä en suosittele tehtäväksi metsäpalovaroitusten aikaan tai kovalla tuulella. Sen verran iloisesti vanhat puut roihusivat. Mutta nyt, märässä metsässä, kallioisella ja avoimella tulentekopaikalla ei vaaraa ollut. Illan pimentyessä skoolasimme vanhan huussin muistolle ja uuden käyttöönotolle.
Viikonlopun aikana ehdimme käydä myös sienimetsässä. Ja melko mukavasti suppilovahveroita lähimetsistä löytyikin. Allekirjoittaneen reittivalinta keräsi hieman palautetta pituudellaan, mutta mukavaa luonnossa liikkuminen jälleen oli, siitä ei pääse mihinkään. Mukavaa ja rentouttavaa oli viettää aikaa myös ystävien kanssa. Jaa mitäkö niistä suppilovahveroista tuli? Määrä oli niin pieni, että säilöttäväksi ei riittänyt, vaan kaikki päätyivät heti pannulle. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin paistaa sienet voissa sipulin kera, ja lisätä kerma, suola sekä pippuri. Ei ehkä kevyintä mahdollista apetta, mutta ah, niin maukasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi! :)