tiistai 11. maaliskuuta 2014

Karjalan kaikuja

Keittiön pöytämme mukana tuli pala omaa lähihistoriaani. 
Nitkuva ja notkuva, sekä halkeillut kalusto saa palvella puolestani niin kauan kuin jaksaa.


Lapsuudenkotini navetan vintillä yli kolmekymmentä vuotta säilytetty pöytä päätyi maalauksen jälkeen kotiini. Isäni perheen tultua aikanaan evakkona Karjalasta, rakennettiin uusi talo uudelle kotitilalle. Jäljelle jääneistä lattialankuista tehtiin perheelle ruokapöytä ja penkit, jotka palvelivat aina -70-luvulle saakka, uuden kaluston tuloon saakka. Tämän jälkeen kalusto oli pitkään käyttämättä, kunnes kunnostimme sen ja toimme kotiimme.


Samalla kunnostimme sivusta vedettävän puusohvan, jolla isovanhempani nukkuivat vuosikymmenet. Sopiva kuvio selkänojaan löytyi netin kuvahaulla. Piirtoheitinkalvolle kopioitiin sapluuna, jonka läpi tupsutettiin maalia. Kuvio ei muistuta alkuperäistä, mutta sopi mielestäni kotiimme ja sohvaan. Näin pala historiaa siirtyi jälleen keskelle elävää elämää. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! :)